Kevättä rinnassa

"En usko et on kesä kaukana, vaik on vielä pakkasta.."

On ollu jotenkin hirveän energinen fiilis, johtuukohan se sitten tästä keväästä..
Oon pistänyt kämppää uuteen uskoon ihan kunnolla, siitä kiitokseks rahat aika finito, mutta eipä se haittaa. Kämppä on ainakin ihana. Pari ikean reissua takana, ja julmettu määrä kierroksia lähiseudun huonekalu kaupoissa.

 

Kyllä nämä kaikki tavarat alkaa pikkuhiljaa löytää omat paikkansa.

Suuri ärsytyksen aihe on tämän kämpän seinät.

Betonia.

Kiviseinä naulatkaan ei pysty, joten kaikki pistettävä propuilla ja ruuveilla.

Kauheat reijäthän niistä jää.

 

Jääkööt, tarviin tauluja ja kuvia seinille.

 

 

 

Tässä on mun uusi rakkaus.

Tommy Tabermannin viinilasit.

Ah. <3

 

 

Ja no, nää lasit muutenkin.

Viinilasit, snapsilasit, viskilasit ja skumppalasit.

 

 

Tää koko komeus on mun ylpeyden aihe.

Huomasin vaan tässä että tarviisin toisen samanlaisen.

Kirjat ei nimittäin mahdu ei millään.

Ja vaikka mitä kivaa keksisin kyllä hyllyjä koristamaan.

Ehkä sitten joskus ostan tälle komeudelle kumppanin..

 

 * * * * *

 

Ainiin, varasin tossa lennon Irlantiin.

Kaveri on siellä työharjottelussa,

niin lähdempä käymään.

Katotaan että miten pitkään siellä viihdyn..

Muutenkin kaikki tuntuu rullaavan hyvin.

Kesäksi on töitä, tosin samasta paikasta missä olen pari edellistäkin kesää viettänyt.

Jälleen viimekesän jälkeen vannoin, että nyt oli viimeinen kesä, enää en tule.

Mutta, kuinkas kävikään?

Noin kuukausi sitten törmäsin tämän paikan johtajaan tuossa lähikaupassa.

Sanoi, että mulla ei muita vaihtoehtoja ole, kuin tulla töihin.

Vitsillä heitti, mutta on se vaan niin helppoa.

Viikko siitä eteenpäin tuli soitto, että mites on, tuletko töihin.

Niin helppoa kun ei tarvitse hakea minnekkään.

Varmat tunnit, varma palkka, tutut tavat, tutut pomot, tuttu työ.

"Joo. Kai mä sit taas tuun. Soittele jos tarviit jo ennen kesää, oon käytettävissä. Taas."

Huhtikuun lopulla kuulemma alkaa työt.

Ja tähän loppuun, on mulla ihania kavereita.. <3

 

 

Ja sen vielä sanon että sain perheenlisäystä.

<3

Yllärinähän tää tuli.

Olis menny piikille, jos ei uutta kotia olis löytynyt.

Täällähän se siis.

Mun elämäni mies asustelee siis terraariossa keskellä mun olohuonetta.

Ja arvaatkaa mitä mun pakastimesta löytyy!

Rottia. Ja taitaa siellä olla vielä pari hiirtäkin.

 

 

 

 

"I would like to write a book which would tell the story of my life and just because when it was ready I could burn it. I could burn my whole past down. I could burn all my memories."

Kolmevuotta sitten sanoin itse noin. Nyt olen tajunnut sen, että minun menneisyyteni tekee minusta sen, kuka olen. On muistoja ihmisistä, jotka olen menettänyt. Muistoja, jotka tekevät kipeää enemmän kuin mikään muu tässä maailmassa. Silti, ilman niitä tapahtumia ja ihmisiä en olisi kokenut sitä rakkautta mitä joitain ihmisiä kohtaan koin.

"Aina kun jotain häviää, aina jotain jäljelle jää. 

Aina kun tuntee ikävää, tietää että omisti jotain tärkeää.

Ei toista voi koskaan menettää, se mitä oli, se jää.

Vaikka ovi on mennyt hetkeksi kii, 

se aukeaa, kerran rakkauden avaimin."

Kaija Koo - Jotain häviää

How wonderful, wonderful world

"Kuinka kauan täytyy ihmisen jaksaa vasten tummaa tulvavettä ponnistaa.

Vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa, sitä kuitenkaan omistaa ei saa."

Kaikkihan me tiedämme, että elämässä on sekä ylä-, että alamäkiä. 

Mutta kuinka pitkään sitä alamäkeä voi yhden ihmisen kohdalla jatkua.

Uskon siihen, että itse olet oman itsesi herra.

Siihen, että itse voit siihen vaikuttaa, kuinka elämäsi kulkee,

kuinka asioihin suhtaudut, ja miten päin asioita katsot.

Joskus vain eteen tulee asioita,

joista niitä hyviä puolia on aika helvetin vaikea nähdä.

Mitä hyvää on siinä, että perheenjäsen, olkoon se sitten poika- tai tyttöystävä,

isä tai äiti, veli tai sisko, on väkivaltainen?

Tai siinä että alkoholista on tullut sinulle tai jollekulle läheisellesi ongelma?

Huumeriippuvuus?

Hyväksikäyttö?

Kuinka näitä asioita voi katsoa, ja kuinka niistä voi löytää mitään positiivista.

Ehkä sinusta joidenkin vaikeiden asioiden takia kasvaa kenties vahvempi ihminen,

mutta millä hinnalla?

Entäs jos kaikki edellinen sattuu yhden ainoan ihmisen kohdalle.

Vieläpä jos kyseessä on nuori.

Siinäpä vasta lähtokohdat tasapainoiseen elämään, 

jota kaikilta nykyisin tässä hyvinvointivaltiossa tunnutaan edellyttävän.

Jos voimasi eivät vain yksinkertaisesti riitä

koulussa tai työssä käyntiin,

olet yhteiskunnan luokittelun mukaan automaattisesti sitä pohjasakkaan,

muiden verorahoillä elävä pummi.

Mutta kaikki hyväosaiset, oletteko päivääkään kulkeneet näiden ihmisten kengissä?

Olisitteko siinä samassa pisteessä, jos olisitte kokeneet ja käyneet läpi kaikki nämä samat asiat,

tai edes yhden niistä?

Itse saan olla onnellinen, että kaikki tuo ei ole omaan niskaani kaatunut,

vaikka osani olen saanut minäkin.

Niinkuin joku viisas on joskus sanonut:

"Älä tuomitse minua, et ole kulkenut päivääkään kengissäni, 

nähnyt mitä minä olen nähnyt tai kokenut mitä minä olen kokenut."

Minulta kysyttiin tänään, että mikä minua vaivaa, onko kaikki okei?

Vastasin että ihan tarpeeksi ok.

Sain takaisin naurahduksen ja kommentin:

"Onko hiukset huonosti, vai katkesiko kynsi?"

Sivuutin tämän vain sanomalla.

"Kuulehan, jos minä antaisin tuollaisten asioiden vaikuttaa minun mielialoihini,

en tässä elämässä kovin kauaa jaksaisi.

Jos sinä tietäisit, mitä minulla on mielen päällä, et sinä kovin kauaa kestäisi edes kuunnella."

Näillä mennään tänään. Mietin sitä, miten joidenkin ihmisten kohdalle

sattuu kaikki paha, mitä maa vain päällään kantaa.

Jotkut selviävät helpommalla.

Mietin joidenkin ihmisten naiviutta,

ja toisten ihmisten kykyä käsittää asioita, joita ei toivoisi kenenkään tarvitsevan kohdata.

"I just wanna close my eyes and put my hands on my ears 

to stop it from getting in.

I already know the world is bad,

but I'm not sure can I stand knowing it's really worse."

Koko kuva

"Mä paljastan silmät, 

joskus mun sielua peilanneet.

Mitä näät se totta on,

kaikki on.

Mä paljastan korvat 

ja kaiken sen minkä ne on kuulleet.

Kuulen sen minkä tahdon, 

niin se on.

Ymmärräthän varmasti sen,

että täs on kaikki mihin tuun koskaan pystymään.

Tekemällä musta ei saa

mitään parempaa, jalompaa.

Ymmärräthän sen että näit

jo melkein koko kuvan ja tulet ehkä pettymään.

Varmistin vain,

kun vieläkin me tässä seisotaan.

Kohta näet mun huulet,

jotka on kauheita huutaneet,

väärällä hetkellä vaienneet 

- minkäs teet.

Aivan pian näät puutteet,

joita on kuoret peitelleet.

Et oo huono ihminen 

- jos pois meet.

Ymmärräthän varmasti sen,

että täs on kaikki mihin tuun koskaan pystymään.

Tekemällä musta ei saa

mitään parempaa, jalompaa.

Ymmärräthän sen että näit

jo melkein koko kuvan ja tulet ehkä pettymään.

Varmistin vain,

kun vieläkin me tässä seisotaan."

There's no place like my head

"Mä tulin kirjoittamaan rakkauslaulun, en sitä kiinni saa

pakenee ilmaan riimit runoilijaa kuolevaa

'Mullonikäväsua'

on ainut rivi jonka valmiiksi mä saan."

Istuin tänään kuuntelemassa Maanpuollustus piiripäällikön Everstiluutnantti evp. Kuikan luentoa.
Turvallisuuspolitiikkaa; Idän suhteita, kansallista puolustusta, kansainvälistä kriisien hallintaa ja aivan ruohonjuuri tasolla yksittäisen henkilön suojelua.
En tiedä mistä johtuen, mutta kesken vakauspolitiikan, konfliktien hallinnan ja pelotepuolustuksen session, jotka ovat siis TURPOn kolme toimintalohkoa, iski aivan järkyttävä ahdistus. Siinä yritin tasailla hengitystäni, ja keskittyä olennaiseen, työntäen monet muistot takaisin jonnekkin sinne kauas pääni sisälle, lukittuun lokeroon, missä saavatkin olla. Onnistuin. Vähän aikaa ajatukseni vielä harhailivat, mutta eivät päässeet pintaan.
Kun palasin takaisin auditorion tasolle, oli puhe siirtynyt jo turvallisuusstrategioihin. Loppuajan kuuntelin, keskityin, tein muistiinpanoja, viritin jokaisen aistini äärimmilleen, että niille riittäisi tekemistä, jottei tarvitsisi kaivella menneitä pääni sisiltä. Huomasin muuten saavani paljon enemmän irti, kun kuuntelemisen lisäksi myös katselin ympärilleni. Katselin Everstiluutnantti Kuikan eleitä, ilmeitä, kuuntelin äänensävyjä, niistä sai paljon vinkkiä siitä miten hän itse suhtautui asiaan, ja näin pystyi esittämään kysymyksi paljon tarkemmin.
Pitää kokeilla joskus uudestaan. Aihekin oli kyllä mielenkiintoinen.
Edellinen luento millä (pakotettuna, kaverini kiristämänä) istuin, oli astrologiaa. En tajunnut hevon helevettiä tähtien liikkeistä ja niiden elinkaaresta. Olisivat saman tien tuoneet eteeni jonkun tähdistä ennustajan. Yhtä makeasti olisin takarivissä nukkunut, mikäli esitys ei olisi ollut riittävän naurettava.
Keskityn siis kriiseihin, uhkiin, ja niiltä suojeluun.
Olen opetellut suojelemaan itseäni ja muita fyysisiltä uhilta. Pystyn pistämään isommankin miehen maahan, jos tilanne niin vaatii. Osaan ennaltaehkäistä ja varautua, osaan suojella. Osaan suojella lähes tulkoon kaikkia kaikelta mihin tarvetta on, kaikelta paitsi omalta mieleltään. Olen oppinut suojelemaan itseäni itseltäni. Olen oppinut jo kauan sitten ne keinot joilla saan ahdistuksen tilalle ainakin suht koht normaalin olotilan. Olen oppinut kuinka vedetään kulissi päälle, kuinka hillitä itsensä, kuinka siirtää sitä pahaa oloa. Sen olen oppinut, kuinka lykätä ikäviä asioita eteenpäin. Alle kymmenen vuotiaasta asti olen työntänyt asioita päässäni kauemmas, etteivät ne pääsisi pintaan. Olen lykännyt itkemistä, olen itkenyt viimeksi kahdeksan vuotiaana. Koskaan ei ole hyvä hetki, ei edes illalla yksin peiton alla.
Pyrin takaamaan sekä omani, että muiden turvallisuuden. Pystynkö kuitenkaan niin tekemään, jos en ole varma edes siitä, että olenko täysin turvassa itseltäni?

Kaunis päivä

Hyvää syntymäpäivää rakas pikkusiskoni.
Olit kaksi vuotias kun ensimmäisen kerran näin sinut.
Kolme vuotias kun viimeisen.
Tänään olet viisi vuotias.
Paljon onnea, sinne jonnekkin.
Kuinka toivoisinkaan että voisin sulkea sinut nyt syliini.
En voi. Silti, toivotan onnea, ja paljon enkeleitä.
Kyllä sinä pärjäät.
Jatkan taistelua täältä käsin, ehkä jonain päivänä,
saan taas nähdä sinut, ottaa syliin, ja kertoa kuinka paljon rakastan.

Viimeiset reilut kaksi vuotta olen
tämän tytön ja hänen pikkusiskonsa
puolesta taistellut
sekä sosiaaliviranomaisia, että
poliiseja vastaan.
Jonain kauniina päivänä se palkitaan.
Jonain päivänä jolloin paistaa aurinko,
tai sataa lunta taivaan täydeltä.
Se päivä on kaunis.


"I was her number one, she told me so.
And she still means the world to me,
just so you know, so be careful
when you hold that girl.
Time changes everything life must go on,
but it's still hard to give her away.
I loved her first, I held her first,
and a place in my heart will always be hers.
From the first breath she breathed,
since she first smiled at me,
I knew the love of a sister runs deep."

Rakkaudella, olen täällä, aina.

Hänen maalaamansa kuva on seinällä.
Edelleen.
Vaikka asuinpaikkani on muuttunut,
on tuo kuva kulkenut mukana.
Siirtynyt asunnosta toiseen,
herättänyt monissa monia kysymyksiä.
Siinä se on, sänkyni vieressä seinällä,
kehyksissä.
Siinä on selvästi kaksi vuotiaan tytön
maalaama sydän.



"I wish she can be anything that she wants to,
I wish she can laugh and play
with her dolls and games
Just like all little girls should get to do."

Rakkaudella, Isosisko. 

Who am I to tell you who I am

1. Toinen nimesi?
Sara

2. Puhelinnumerosi viimeinen numero?
6

3. Mitä kaikkea olet syönyt tänään?
Kanapatongin ja risottoa

4. Paistaako ulkona aurinko?
ei

5. Päästötodistuksesi keskiarvo?
8.7

6. Ketä perheeseesi kuuluu?
kolme siskoa

7. Kuinka monta hiusponnaria päässäsi on nyt?
yksi

8. Pidätkö nallekarkeista?
enpä pahemmin

9. Oletko millekään allerginen?
en

10. Milloin söit viimeksi pizzaa?
viime viikolla

11. Mikä on eniten käytetty lempinimesi?
jessie

12. Mikä on lempi asia kotonasi?
kirjahylly ja sen sisältö

13. Ovatko tietokoneesi kaiuttimet nyt päällä?
ei

14. Tuuleeko ulkona juuri nyt?
kyllä luulisin

15. Onko sinulla lemmikkejä?
ei ole

16. Katsoitko Big Brother -sarjaa?
en

17. Mikä maa on mielestäsi paras?
SUOMI

18. Omistatko jonkinlaisen The Sims -pelin?
en

19. Kuinka monta siskoa sinulla on?
3

20. Mikä eläin olisit, jos saisit valita?
tiikeri 

21. Milloin kävit viimeksi suihkussa?
tunti sitten

22. Pidätkö tonnikalasta?
salaatissa, en muuten

23. Kuka julkimo haluaisit olla yhden päivän?
suomen presidentti

24.Onko teillä sauna?
ei ole

25. Paljonko ulkolämpötila on juuri nyt?
en tiedä, varmaan aste, pari lämmintä

26. Oletko koskaan meinannut hukkua?
en tietääkseni

27. Monelta heräsit tänään?
viideltä aamulla

28. Montako A:lla alkavaa ihmistä tunnet henkilökohtaisesti?
kymmenkunta

29. Haluaisitko olla astronautti?
kyllä

30. Milloin viimeksi nauroit todella makeasti?
tänään ehkä puoli tuntia sitten

31. Kuinka vanha mummosi on?
rehellisesti sanottuna en tiedä kummastakaan

32. Paljonko kello on?
23.20

33. Oletko rauhallinen ihminen?
on minussa sekin puoli, se vain harvoin on esillä

34. Tylsistytkö helposti?
kyllä

35. Käytätkö ulkona liikkuessasi heijastimia?
valitettavasti en

36. Mikä on lempikirjaimesi?
A

37. Oletko ylioppilas?
kyllä

38. Montako serkkua sinulla on?
tiedän heistä 15. on varmasti enemmänkin

39. Kuinka monta numeroa puhelimeesi on tallennettu?
en tiedä olisiko pari sataa

40. Olisitko valmis rakastumaan?
hell no.

41. Haluaisitko osata lentää?
yksi suurimmista haaveistani

42. Pidätkö sitruunoista?
jossain juu

43. Oletko koskaan käynyt Kolmårdenin eläintarhassa?
en

44. Mitä ostit viimeksi kaupasta?
ruokaa

45. Milloin viimeksi laitoit huulirasvaa?
en edees muista.. kesällä?

46. Pidätkö puujalkavitseistä?
joskus

47. Vihaatko ketään tällä hetkellä?
muutamaa ihmistä. sydämeni pohjasta kolmea.

48. Mikä puhelin sinulla on tällähetkellä?
nokia lumia 800

49. Onko sinulla kuvia netissä?
ei missään minne itse olisin laittanut. Eikä nimellänikään pitäisi löytyä..

50. Millä sanalla kuvailisit kotiasi?
luukku. koti.

51. Onko kynsissäsi nyt kynsilakkaa?
on. mustaa

52. Mitä kappaletta kuuntelet tällähetkellä?
en mitään

53. Jos saisit toivoa mitä vain, niin mitä se olisi?
että pikkusiskoni ovat turvassa. Ja ehkä uskaltaisin toivoa että joskus saisin vielä nähdä heidät <3

54. Oletko koskaan karannut kotoa?
kyllä

55. Omistatko MSN Messengerin?
en

56. Mikä on lempivärisi?
musta

57. Millainen olisi unelma-ammattisi?
olen siinä

58. Oletko ollut auto-onnettomuudessa?
en 

59. Minkä värinen on talo jossa asut?
tällainen vaalea kivinen kerrostalo

61. Osaatko tehdä tällaisen ¦ ¦??
en usko

62. Kasvatatko kaktuksia?
en

63. Pidätkö keväästä?
enemmän kuin mistään muusta vuodenasjasta

64. Minkä väriset seinät kodissasi on?
valkoiset ja vaalean ruskeat

65. Mitä kieliä osaat puhua?
Suomea, englantia, espanjaa ja hyvin vähän ruotsia, portugalia ja venäjää

66. Milloin viimeksi luistelit?
ala-asteella?

67. Mikä on lempieläimesi nimi?
?

68. Oletko koskaan lyönyt ketään tahallasi?
kyllä, useastikkin, mutta vain itsepuolustukseksi

69. Kuinka monta kertaa olet ollut lentokoneessa?
monta

71. Kuinka vanhat siskosi/veljesi ovat?
siskot 16, huomenna 5 ja 3

72. Oletko kuullut koskaan Maroon 5:n biisiä This Love?
en usko

73. Mitä mieltä olet edm. kappaleesta, jos olet kuullut sen?
--

74. Onko koneellasi PSP7 tai uudempi?
mikä?

75. Mikä on lempielokuvasi?
helmiä ja sikoja ja raid

76. Syötkö koskaan riisimuroja?
en

77. Kuinka monta lempinimeä sinulla on?
viisi mitä usein käytetään

78. Kuka on paras ystäväsi?
eksäni ja pomoni (sama henkilö siis)

79. Onko sinulla mielestäsi siisti käsiala?
on

80. Käytkö festareilla?
kerran, pari kesässä

81. Lempi ohjelmasi?
mitä tällähetkellä telkkarista tulee niin kosketus

82. Mikä on ärsyttävin mainos?
niitä on liikaa

83. Mistä nikkisi tulee?
?

84. Onko tähän galluppiin hauska vastata?
ei

85. Katkaisetko ketjukirjeet?
kyllä

86. Oletko koskaan voittanu lotossa?
olen

87. Kuka on vanhin ystäväsi?
iältään 47 vuotias kirsi, joka on yksi parhaista ystävistäni,
mutta pisimpään olen tuntenut lastenkoti siskoni pinjan (15 vuotta yhteistä taivalta takana)

88. Minkä merkkistä tuoremehua juot yleensä?
en juo tuoremehua

89. Kesä vai talvi, perustele?
kesä, aurinko ja lämpö

90. Pelkäätkö pimeää?
en

91. Oletko koskaan kirjoittanut kymmentä ainetta?
olen, lukioaikoinani paljon enemmänkin

92. Mikä on horoskooppisi?
skorpioni

93. Minkälainen hiirimatto teillä on?
ei ole edes hiirtä..

94. Kuinka monta on mielestäsi pari?
kaksi

95. Oletko landepaukku?
tarvittaessa sitäkin

96. Mikä on tällä hetkellä puhelimesi soittoääni?
empä muista nimeä, joku nokian ääni

97. Oletko vielä palelluttanut itseäsi?
olen

98. Milloin viimeksi tunsit itsesi petetyksi?
tänään, kiitos biologisen isäni

99. Viimeisiä viedään. Oletko tyytyväinen?
olen

100. Mikä adjektiivi kuvaa oloasi tällä hetkellä?
tylsistynyt, odottava

Sille nauroit kuitenkin,
sait hymyilemään minutkin.
Tuo hetki takaa vuosien,
kuin eilinen.

Nyt tiedän muistoja vaan
paljon mahtuu maailmaan.
Muistoja vaan,
kai monta miljoonaa,
mutta sydämeen vain jää
ne jotka tekee kipeää.

Joka hetki enemmän,
mietin onko totta hän.
Vai pelkkää kangastusta vain,
vain haavekuvaa?

Muistoja vain,
Mutta sydämeen vain jää
niistä raskaimmat nää.

 . . . . . . . . . . .  -Yö - Muistoja-

Oon ihan rakastunut Yöhön.
Lisää Yön lyrikoita siis odotettavissa.

Tonight

...will be the girls night out. First to the local restaurant and let's see what happens later. But no bars, no guys. We made a promice.

Oon niin korviani myöten täynnä miehiä. They just suck at the moment. Assholes.
Nothing else to say.
Girls just wanna have fun tonigt.

Palaan blogin pariin huomenna. Paljon on taas ajatuksia jaettavana, jos huomenna olisi aikaa myös muuttaa ne sanoiksi. Nyt, suunta ulos täältä neljän seinän sisältä.

Can you even look me in the eye?

"Dear Mr. President.

Come take a walk with me. Lets pretend we're just two people and your not better than me.
I'd like to ask you some questions if we can speak honestly.
What do you feel when you see all the homeless on the street? Who do you pray for at night before you go to sleep? What do you feel when you look in the mirror, are you proud?
How do you sleep while the rest of us cry? How do you dream when a mother has no chance to say goodbye? How do you walk with your head held high? Can you even look me in the eyes, and tell me why?
Dear Mr. President you'd never take a walk with me, would you? "

P!nk - Dear Mr President

Vahvuus

Tänään rohkaistuin.
Rohkaistuin pyytämään apua.
On ihmisiä joille olen asioistani puhunut.
Mutta aina olen vain puhunut.
Kertonut mitä on meneillään, mutta koskaan en ole myöntänyt etten itse pärjäisi.
Tänään myönsin.
Tänään sanoin "isoveljelleni", että:
"Mä en tiedä mitä mä teen, mä en tiedä jaksanko mä tätä."
Tää mies katsoi mua vähän aikaa, ennen kuin sanoi:
"Tulihan se sieltä. Luuletko sä että kun mä olen tuntenut sut ties kuinka monta vuotta,
niin mä en huomais että sä oot ihan pirstaleina? Edes sä et pysty kaikkeen itse, eikä sun tarvitsekkaan."
Katsoin sitä vähän aikaa ihan tyrmistyneenä. Enkö mä ollutkaan onnistunut? Enkö mä ollutkaan onnistunut peittämään kaikkea ja näyttämään ulospäin vain sitä minkä itse tahdoin?
En ollut siinä onnistunut en. Olinko kuitenkaan edes halunnut?
Onko kuitenkaan vahvuutta se että selviää kaikesta yksin?
Entä jos elämä ei olisikaan vain selviämistä?

En halua näyttää haavoittuvaisuuttani kaikille. Koulussa, töissä, ihmisten ilmoilla pystyn olemaan kuin kuka tahaansa muu. Ja olen siitä ylpeä, että pystyn pitämään itseni koossa, ja pitämään pystyssä sen kulissin, että kaikki olisi hyvin, ja aina olisi ollut. Tänään kuitenkin tajusin, että aina näin ei tarvitse olla.
Hitaasti mutta varmasti. En uskalla vieläkään luottaa kehenkään täysin. En edes tähän kyseiseen henkilöön. Tavallaan tiedän että pystyisin häneen luottamaan, ei hän luottamustani pettäisi. Tiedostan sen, mutta en kuitenkaan vielä uskalla.
Huomenna luotan vähän enemmän ja pelkään vähän vähemmän. 

Proud of being a girl

Tänään on siis ensimmäinen kansainvälinen tyttöjen päivä.
Siitä on ehkä viitisen vuotta aikaa kun ensimmäisen kerran todella mietin tyttöjen asemaan.
Silloin kävi mielessäni myös ajatus tytöille omistetusta päivästä.
On isänpäivä. On äitienpäivä. On veteraaneille omistettu päivä. On päivä kuolleelle kirjailijalle.
Miksi ei ole omaa päivää näille syrjityille ja kaltoinkohdelluille pienille ihmisille?

Hyvää tyttöjen päivää kaikille tytöille.
Olkaa ylpeitä siitä että olette tyttöjä ja pitäkää puolenne.
Aina se ei ole helppoa tässäkään hyvinvointivaltiossa,
mutta se on sen arvoista.

Olen plan kummi.
Ryhdy sinäkin.

<3 

Luottamus

Pettymys on tunne joka on tullut vähän turhankin tutuksi.
Olen pettynyt ihmisiin, vanhempiini, ystäviini, sisaruksiini, miehiin, viranomaisiin.
Mutta myös itseeni. Ja monesti.
Olen pettynyt asioihin.
Olen odottanut kovasti jotain, joka ei sitten tapahdukkaan.
Olen pettynyt tyhjiin lupauksiin. Jotain on luvattu, sitten kuitenkin lupaus petetty.
Ja sitten on ihan kirjaimellisesti petetty.
Minua on petetty ja minä olen pettänyt.

Miten voi olla luotettava, pettämätön ystävä, kumppani. Se luotettu henkilö,
jos koskaan ei ole opetettu sen arvoa.
Jos koskaan ei itse ole saanut kokea sitä, kuinka tärkeää on että on joku johon voi luottaa,
joku joka ei petä eikä tuota pettymyksiä, ainakaan tietentahtoen.
Jos sinulle annetut lupaukset on koko elämäsi ajan aina vain kerta toisensa jälkeen rikottu,
kuinka voit itse osata olla muiden luottamuksen arvoinen?
Jos aina on tuotettu pettymys, vain sen takia että itse pääsee helpommalla,
ei ole opetettu uhraamaan palaa itsestään muiden eteen.
Olen oppinut, vasta parin viimevuoden aikana yrittämään olla luotettava.
Kun antaa myös saa takaisin. Ja joskus vain antaminenkin riittää.
Jos lupaan jotain, sen myös pidän. Maksoi mitä maksoi.
Siihen nykyään pyrin. Aina se ei onnistu, mutta yritän. Riittääkö se?

Monta kertaa olen itse tähän asiaan liittyen tehnyt virheitä. En ole pitänyt lupauksiani.
Vielä useamman kerran olen kuitenkin miettinyt, että kuinka tärkeää se
että minä sen yhden pienen lupauksen pitäisin, voi jollekkin tietylle ihmiselle olla.
Silti, vaikka monta kertaa olen pettymystä tuntenut, haluaisin luottaa.
Uskon vakaasti siihen, että vaikka kuinka monta kertaa elämän aikana,
vain sen takia että johonkin ihmiseen luottaa, tulee isketyksi maahan ja matto vedettyä jalkojen alta,
on silti parempi uskoa, luottaa, kuin epäillä ja olla uskaltamatta luottaa kehenkään.
Joku päivä, se luottamus palkitaan, ja se on kaikkien niiden pettymysten arvoista.
Joku päivä, se kehen luotat, ei vedäkkään mattoa jalkojen alta, vaan on sen luottamuksen arvoinen.
Uskon, että ne ketkä luottavat, rakentavat parempaa maailmaa. Niin suurelta kuin se kuullostaakin.
Jos maailmassa ei olisi epäluuloisuutta, epäuskoa, miten paljo parempi paikka tämä olisikaan?

"If everyone cared, and nobody cried,
if everyone loved and nobody lied,
if everyone shared and swallowed their pride,
then we'd see the day when nobody died."
                - Nickelback - If everyone cared -

I've been taught to be strong

Minut on opetettu vahvaksi. Minut on opeteetu siihen, jo lapsesta asti että, jos sattuu, niin sitä ei muille saa näyttää. Itkeä ei saa ikinä. Jos itket olet heikko. Apua ei saa pyyttää, ja omat asiat on pidettävä ominaan, henkilökohtaisina, eikä niistä muille puhuta. Eihän ne muille kuulu.

Ehkä onkin näin. Ehkä itkeminen ei olekkaan merkki heikkoudesta. Ehkä se onkin vahvuutta. Mutta entäs jos joku itkee joka päivä, eihän siis sillon pysty olemaan vahva lainkaan? Onko siis ylpeyden aihe olla itkemättä vuosia? Minut on kasvattettu siihen, että on.

Ja jo pienenä lapsena, vielä isäni luona asuessani huomasin sen, että jos itkin, isäni satutti minua kaksin verroin enemmän. Myöhemmin, luin kirjan Tiikerin Lapsi. Siinä pieni villi tyttö sanoi opettajalleen suurinpiirtein näin: "I never cry. If I don't cry, they don't know I'm hurting. So no one can hurt me that way."

Samaistuin tähän heti. Sama ajatus oli jo itselläni pyörinyt monta kertaa lapsena päässä, vaikka en sitä sanoiksi osannutkaan pukea. Outoja asioita lapselle opittavaksi, ehkä jopa karuja.

Koko elämäni olen joutunut olemaan vahva. Monta kertaa olen kyseenalaistanut sen että jaksanko?

Ja aivan yhtä monta kertaa olen tullut huomaamaan, että tottakai jaksan. On jaksettava. Ei ole muita vaihtoehtoja. Keinolla tai toisella. Vahva on oltava tässä julmassa maailmassa pärjätäkseen. 

Aina sitä vain huomaa parskuttavansa eteenpäin. 

"Nobody said it was easy, but no one ever said it would be this hard."

-Coldplay-

Olen tarpeeksi vahva pärjäämään yksin.

Olen myös tarpeeksi fiksu tietämään milloin tarvitsen apua.

Mutta rohkeus ei riitä sen pyytämiseen.

Tai en tiedä onko kyse rohkeuden puutteesta vai vain periaatteesta ja kasvatuksesta.

Turhan monta kertaa olen pärjännyt yksin. Apua olisi varmasti tarjolla, mutta ei, eihän sitä omiin ongelmiin saa pyytää. 

Eihän omat henkilökohtaiset asiat muille kuulu. Sossut tarjoaisivat jälkihuollon tukia, penniäkään en rahaa ota vastaan. Kyllä mä pärjään, ei almuja. En elä muiden kustannuksella, muiden verorahoilla. Pistäisivät nekin rahat niille, jotka niitä vielä enemmän tarvitsevat. 

Kertaakaan, en ole ongelmistani muille puhunut, kavereiden kanssa tottakai jutellaan niin hyvistä kuin huonoistakin asioista, mutta aina kuuntelen enemmän kuin kerron. 

Ikinä en ole kertonut kaikkia ajatuksiani, tunteitani.

Kun minulta kysytään, miten menee, vastaus on aina hyvin.

Tai onko kaikki ok? On.

Kerran vastasin ei. Mutta siihenkin lisäsin perään: "Mutta ei se haittaa, kyllä mä pärjään."

Ettei vaan kukaan kyselisi lisää, tai jopa auttaisi.

Onko kaikesta selvittävä itse?

No ei ole. Kyllähän minä sen tiedän. 

Silti, silti, se avun pyytäminen ja vastaanottaminen on liian iso pala purtavaksi.

En paheksu sitä jos muut pyytävät ongelmiinsa apua, se hyväksyttäkööt, oma asiansa. 

Itse en vain niin pysty tekemään. 

Tosin en siedä sitäkään jos joka ikisestä asiasta täytyy valittaa.

Ei se maailma siihen kaadu jos kynsi katkeaa. 

Tai jos se lempi paita on mennyt pesussa pilalle.

Ei se maailmanloppu tule, kyllä sen tulette vielä huomaamaan, kunhan joudutte vähän isompia ongelmia kohtaamaan. Muutaman kerran on tehnyt mieli näin joillekkin henkilöille sano. 

Vähääkään väheksymättä. Tai ehkä ihan vähän kuitenkin. 

Lisäsin siivet voimaksi vain

Ihan tavallinen aamupäivä.

Ihan tavallinen köyhä päivä.

Musta silmä ja rintakipu.

Ja rakkaus ja rikollinen mieli.

Painan pääni ikkunaa vasten,

penkissä tussilla piirretty sydän.

Kiireessä siihen sotkettu kai.

Lisäsin siivet voimaksi vain.

Haluan laittaa korvani kii

ja kysellä miksi katosit niin.

Ihan tavallinen aamupäivä.

Poistun bussista viimeisen kerran.

Vilkutan kuskille vaikkei se huomaa.

En sinun luoksesi palaa.

             - Jippu - Ihan tavallinen aamupäivä -