perjantai 20. heinäkuuta 2012

Kerrostalokämppä part 2

Voin kertoa, että ihan heti en muuta uudelleen! 
Pakkaaminen oli se hirvein osuus.
5 isoa pahvilaatikkoa ja kaksi jätesäkkiä. 
Täynnä pientä krääsää. 
Jotenkin ihmeellisesti sain kaiken asuntooni mahtumaan. 
Uskomatonta. 
(myönnettäköön että vieläkin on laatikoiden pohjalla jotakin, mikä ei paikkaansa ole vielä löytänyt.)



Part 2. 
Huonekalujen kokoaminen.
Oma hommansa, tosin ihan mukava sellainen. 
Tälläkertaa yhdestäkään uudesta huonekalusta ei puuttunut osia, päinvastoin!
Kuvassa siis tuolin kasaus ohje.
Tosin, tapoihini ei kuulu lukea ohjenivaskoja, vie aivan liian paljon aikaa ja kärsivällisyyttä!
No, kuvassa näkyvät mustat "muovihärpäkkeet" jäivät tuoleista pois. 
En vain yksinkertaisesti löytänyt niille paikkaa, joten ajattelin, että eivät kai ne niin tärkeät voi olla. 
Lensivät roskiin. 
Ja hyvin ovat tuolit pystyssä pysyneet ilmankin! Ainakin toistaiseksi.

 Kaikkia näitä tarvitsin. Osalla niistä sain korjattua, osalla vain pahennettua tilannetta. 
Ei minusta kyllä remonttireiskaa tekemälläkään saa. Loppu hyvin kaikki hyvin. 
Hengissä ollaan vaikka työkaluhin jouduinkin koskemaan!



Keittiön pientä järjestelyä. Järjestys on kyllä muuton jälkeen jo muuttunut. 
Kumpaakaan koria ei enää keittiöstä löydy. 


Siinä on siis keittiön pöytä ja tuolit. 
Molemmat uusia. 
Ikkunalaudalla olevaa rehua en onnistunut pitämään hengissä. 
Ei riitä rakkaus kukille, ei vain voi mitään. 
Verhot ostin kirpparilta.
 Seuraavana päivänä kävelin Hemtexille ja siellä oli vielää myynnissä tismalleen samanlaisia. 
Säästöä säästöä vaikka tahranpoistoainetta jouduinkin käyttämään!




Jotain on vielä tekemättäkin.
Taulut ovat vielä lattialla, akkuporaa kun en omista. 
Se pitäisi joskus saada lainaan, niin saisi viimeisetkin silaukset tehtyä.
Myös muutaman hyllyn haluaisin viritellä paikalleen.
Inspiraatioita riittää, rahaa ei enää. 

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kahvitauko

Juteltiin työkaverini kanssa muutama päivä sitten perheestä, naimisiin menosta, lapsista...
Siitä puhe päätyi sitten joidenkin ihme kiemuroiden kautta adoptioon ja työkaverini sanat jäivät mietittymään.
"En mä halua omia lapsia. Mä haluan adoptoida. Maailmassa on niin paljon lapsia joilla on huonot oltavat ja joille ei riitä aikaa ja rakkautta, niin miksi sitä pitäisi tehdä lisää lapsia, kun on mahdollisuus auttaa apua tarvitsevia?"
Voisiko enemmän oikeaan osua.