Kevättä rinnassa

"En usko et on kesä kaukana, vaik on vielä pakkasta.."

On ollu jotenkin hirveän energinen fiilis, johtuukohan se sitten tästä keväästä..
Oon pistänyt kämppää uuteen uskoon ihan kunnolla, siitä kiitokseks rahat aika finito, mutta eipä se haittaa. Kämppä on ainakin ihana. Pari ikean reissua takana, ja julmettu määrä kierroksia lähiseudun huonekalu kaupoissa.

 

Kyllä nämä kaikki tavarat alkaa pikkuhiljaa löytää omat paikkansa.

Suuri ärsytyksen aihe on tämän kämpän seinät.

Betonia.

Kiviseinä naulatkaan ei pysty, joten kaikki pistettävä propuilla ja ruuveilla.

Kauheat reijäthän niistä jää.

 

Jääkööt, tarviin tauluja ja kuvia seinille.

 

 

 

Tässä on mun uusi rakkaus.

Tommy Tabermannin viinilasit.

Ah. <3

 

 

Ja no, nää lasit muutenkin.

Viinilasit, snapsilasit, viskilasit ja skumppalasit.

 

 

Tää koko komeus on mun ylpeyden aihe.

Huomasin vaan tässä että tarviisin toisen samanlaisen.

Kirjat ei nimittäin mahdu ei millään.

Ja vaikka mitä kivaa keksisin kyllä hyllyjä koristamaan.

Ehkä sitten joskus ostan tälle komeudelle kumppanin..

 

 * * * * *

 

Ainiin, varasin tossa lennon Irlantiin.

Kaveri on siellä työharjottelussa,

niin lähdempä käymään.

Katotaan että miten pitkään siellä viihdyn..

Muutenkin kaikki tuntuu rullaavan hyvin.

Kesäksi on töitä, tosin samasta paikasta missä olen pari edellistäkin kesää viettänyt.

Jälleen viimekesän jälkeen vannoin, että nyt oli viimeinen kesä, enää en tule.

Mutta, kuinkas kävikään?

Noin kuukausi sitten törmäsin tämän paikan johtajaan tuossa lähikaupassa.

Sanoi, että mulla ei muita vaihtoehtoja ole, kuin tulla töihin.

Vitsillä heitti, mutta on se vaan niin helppoa.

Viikko siitä eteenpäin tuli soitto, että mites on, tuletko töihin.

Niin helppoa kun ei tarvitse hakea minnekkään.

Varmat tunnit, varma palkka, tutut tavat, tutut pomot, tuttu työ.

"Joo. Kai mä sit taas tuun. Soittele jos tarviit jo ennen kesää, oon käytettävissä. Taas."

Huhtikuun lopulla kuulemma alkaa työt.

Ja tähän loppuun, on mulla ihania kavereita.. <3

 

 

Ja sen vielä sanon että sain perheenlisäystä.

<3

Yllärinähän tää tuli.

Olis menny piikille, jos ei uutta kotia olis löytynyt.

Täällähän se siis.

Mun elämäni mies asustelee siis terraariossa keskellä mun olohuonetta.

Ja arvaatkaa mitä mun pakastimesta löytyy!

Rottia. Ja taitaa siellä olla vielä pari hiirtäkin.