It's kinda weird

But I had a vision. Again. I don't know where did it come from, or what does this mean. I've had things like this before, when I was younger, but since that, none.
Now I had one again. I was walking in the town with my friend. We were coming closer to a corner of a building and I said to my friend: "Stop, don't go, there's a biker coming." There was no way I could have seen it. So we stopped and my friend looked at me like I was crazy, but then in a second the biker came from the behind of the corner. If we had kept on walking it would have hit us. Just seconds ago, I saw the biker, the bike, the whole situation in my head. That's really weird.
When I was fifteen, I had run away from home. I was in the mall with my friend. Suddenly I saw in my head my father was coming against us at the lower end of the escalators. Before we went to the escalators, I turned and started walking to the other direction. I thought it was just a feeling coz I was afraid of getting caught, but then my friend came to me and said: "I saw your father! Lets go." Later I asked my friend what was he wearing. My friend was like, what? Why are you asking? She told she thinks he had a grey t-shirt and jeans. I really saw those. When I was a kid, I was walking home from school, I many times felt if they were fighting or not even before I was on the street where our house was. I didn't see anything then but just felt it. And there are more things like that. Am I running out of my mind?

Temptation

"Go with the flow", they say.
What if the flow takes me to somewhere not safe? To the empire of temptations and evilness.
One summer night it wasn't very far. It was actually quite near for me to cheat on 'my guy'. I don't even know  if I have a guy or not, but there's something going on. And that 'something' is enough for me to be loyal. Even if he would let me do what ever I wanted to, I just don't. Not because of him, just because of me.
Somehow I ended up to drink with one guy after a day at work. The guy is married and always telling how he never could cheat on her wife. But as a matter of fact he was very capable for doing that after too many beers. He was really trying his best to get into my pants. He didn't. And on the next morning he was praising me to the heavens for not letting him do anything stupid.
But I still couldn't help thinking how many times I had heard him telling about his loyalty to his wife and saying he would never allow himself even to sleep in same bed with an other woman. I sleep with guys nearly every night, really just sleep. Where goes the limit between being friends and having something more going on? Or is it really even possible to draw a line? I hug my friends, I sometimes kiss them. I walk hand in hand and sleep in the same bed, under the same blanket. I throw raunchy jokes and change my clothes in front of them. No matter are they women or men. But is there really a difference? Every time I hang out with a guy, we obviously have something going on, at everybody else's opinion. I don't think so, but should I? Is it possible for man and woman just clearly, certainly, with no ulterior motive, to be friends? Just friends? 

Which side will I take?

I think I would feel the same if I was in the middle of the fight of Bandidos and The Hell's Angels. If I had no clue where to stand and where to go. Where to be not to get shot.

"Sanot kai me voidaan tehdä niin, mut onko se oikein? Onko se oikein? Pieni ja hento ja ilman nimeä, haluan pois sen. Onko se oikein? Mulla menee elämä ja mä mietin et mä en haluu olla mä ja pyörin mun pientä ympyrää. Ja kun sä naurat oisin ihan joku muu, joku kauhee joka aina pahastuu ja mä huudan kun leikit ettet nää. Kokisinko aina surua? Onko se oikein, onko se oikein? Kuinka mä voisin sen sulle sanoa, haluan pois sen. Onko se oikein, sä et mitää menetä. Jos se itkee, ei sua kukaan herätä. Lumiukkona seison ulkona katson valoja, joiden seinien suojaan on suojattu onnellisia. Ja mä pelkään että sulaisin muiden mukana. Onko se oikein, mulla menee elämä ja mä pyörin mun pientä ympyrää. Onko se oikein, sä et mitään menetä jos se itkee."
                                                                                                   -  Erin - Onko se oikein  -

Ei, ei se ole oikein. Ei niin voi tehdä.

I'm gonna have a baby.
I'll go to the blood test on Wednesday to get the definite result.
There's a hurricane in my head and I really have no clue what I should do.
To be honest, there's no more than one option.
-Abortion? No it's not even the option for me at all.
Wish me all the best. 

"Kesäkaveri"

"Punaviini pilaa puseron, mennään kaupungille, ostan uuden paidan jostakin. Älä päästä irti, pidä kii. En muista sun sukunimeä, voinko silloin sanoa 'ystävä'? Sinä olet sellainen, ota mua kädestä. Sinä ymmärrät minua. 
Tulee pari hyvää ideaa: jos nyt aamuun asti dokataan, niin noin puoli seiskalta, me ollaan uimassa. Jo pari iltaa vahingossa alla: ne juhlat pääsivät venymään.. En muista sun sukunimeä, voinko silloin sanoa 'ystävä'? Sinä olet sellainen, ihan siinä lähellä, olen reppuselässä, sinä ymmärrät minua. Laulamme päivät halki, muistanko kaiken myöhemmin?"                   
                                                                                                 -  PMMP - Kesäkaverit  -



Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tapasin uuden ihmisen, johon rakastuin heti. Kutsuttakoon häntä nyt nimellä "ystävä". Rakastuin siis ystävämielessä. 
Ei olla ihan samaa kaliiperiä. Oikeastaan meissä ei loppujen lopuksi ole mitään muuta samaa kuin kova lapsuus. 
Siihen se sitten jääkin. Mutta ystävällä on myös lapsenmielisyys. Se leikittelevän rento asenne elämään. Tuntui että itsekkin pystyin pitkästä aikaa unohtamaan kaikki turhat murheet. Hän lähti tänään kotiinsa. Oli vain kesän samalla paikkakunnalla töiden takia. Nyt matkaa on yli 300 kilometriä. Vaikka hän onkin minua melkein 10 vuotta vanhempi, ei sitä edes huomannut. Kesään mahtui monenlaista. Naurua ja itkua, vihaa ja iloa. Alkoholia ja kebabia. Miehiä ja tyttöjeniltoja. Mutta en muista milloin olisin viimeksi luottanut kehenkään näin nopeasti. Yleensä se vie minulta aikaa, ja paljon. 

Oltiin siis samalla työpaikalla. Ei samoissa töissä, mutta niin että jokapäivä vähintään moikattiin. Näin meni ehkä ensimmäinen viikko. Sen jälkeen istuttiin töiden jälkeen vaihtamassa päivän kuulumiset. Valehtelematta jokapäivä. Jos ei mitään kerrottavaa ollut, niin vain istuttiin. Puhuttiin ummet ja lammet naisten välisestä rakkaudesta aviokriiseihin ja hölmöileviin teineihin. Puhuttiin lasten vaipoista ja kuumista miehistä. 

Mietittiin että miten me nyt pärjätään? Pidetään yhteyttä, soitellaan, pidetään toisemme kaikesta ajan tasalla. Hän ehti ajaa alle tunnin kun puhelimeni soi ensimmäisen kerran: "Arvaa mitä!?..."  Tämän postauksen kirjoittaminen on kestänyt lähemmäs kaksi tuntia, sen takia että puhun samalla puhelimessa. Ja facebookissa. 

Kenen asunnon avaimet saan itselleni? Kenen viereen menen sänkyyn vuodattamaan pettymystä ja surua kun olen taas ikuisesti vihainen kaikille maailman miehille? Kenen luokse juoksen maailmanennätys vauhtia kertomaan iloiset uutiset? 

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tapasin ihmisen, jolle puhun asioistani. Jolle uskallan avata suuni ja sisinpäni ilman pelkoa siitä että kohta asiat on kaikkien tiedossa. Ihmisen jonka kanssa nauran omille hölmöilyilleni. 
Kahden ja puolen kuukauden aikana nähtiin noin seitsämänäkymmenenäviitenä päivänä. En voi kuin kiittää. 

Kiitos Ystävä. 


"Ilman ikävää ei ole rakkautta, ei tunnetta kestävää. Näinä pitkinä öinä sen voi vasta oikein todella ymmärtää."
Ilman ikävää ei olisi meitä, kauan toistaan etsineitä. Ikävä niin kaunis on. Sitä vihaan ja rakastan."
                                                                                                  
                                                                                          -  Suvi Teräsniska - Ilman ikävää  -