Kevättä rinnassa

"En usko et on kesä kaukana, vaik on vielä pakkasta.."

On ollu jotenkin hirveän energinen fiilis, johtuukohan se sitten tästä keväästä..
Oon pistänyt kämppää uuteen uskoon ihan kunnolla, siitä kiitokseks rahat aika finito, mutta eipä se haittaa. Kämppä on ainakin ihana. Pari ikean reissua takana, ja julmettu määrä kierroksia lähiseudun huonekalu kaupoissa.

 

Kyllä nämä kaikki tavarat alkaa pikkuhiljaa löytää omat paikkansa.

Suuri ärsytyksen aihe on tämän kämpän seinät.

Betonia.

Kiviseinä naulatkaan ei pysty, joten kaikki pistettävä propuilla ja ruuveilla.

Kauheat reijäthän niistä jää.

 

Jääkööt, tarviin tauluja ja kuvia seinille.

 

 

 

Tässä on mun uusi rakkaus.

Tommy Tabermannin viinilasit.

Ah. <3

 

 

Ja no, nää lasit muutenkin.

Viinilasit, snapsilasit, viskilasit ja skumppalasit.

 

 

Tää koko komeus on mun ylpeyden aihe.

Huomasin vaan tässä että tarviisin toisen samanlaisen.

Kirjat ei nimittäin mahdu ei millään.

Ja vaikka mitä kivaa keksisin kyllä hyllyjä koristamaan.

Ehkä sitten joskus ostan tälle komeudelle kumppanin..

 

 * * * * *

 

Ainiin, varasin tossa lennon Irlantiin.

Kaveri on siellä työharjottelussa,

niin lähdempä käymään.

Katotaan että miten pitkään siellä viihdyn..

Muutenkin kaikki tuntuu rullaavan hyvin.

Kesäksi on töitä, tosin samasta paikasta missä olen pari edellistäkin kesää viettänyt.

Jälleen viimekesän jälkeen vannoin, että nyt oli viimeinen kesä, enää en tule.

Mutta, kuinkas kävikään?

Noin kuukausi sitten törmäsin tämän paikan johtajaan tuossa lähikaupassa.

Sanoi, että mulla ei muita vaihtoehtoja ole, kuin tulla töihin.

Vitsillä heitti, mutta on se vaan niin helppoa.

Viikko siitä eteenpäin tuli soitto, että mites on, tuletko töihin.

Niin helppoa kun ei tarvitse hakea minnekkään.

Varmat tunnit, varma palkka, tutut tavat, tutut pomot, tuttu työ.

"Joo. Kai mä sit taas tuun. Soittele jos tarviit jo ennen kesää, oon käytettävissä. Taas."

Huhtikuun lopulla kuulemma alkaa työt.

Ja tähän loppuun, on mulla ihania kavereita.. <3

 

 

Ja sen vielä sanon että sain perheenlisäystä.

<3

Yllärinähän tää tuli.

Olis menny piikille, jos ei uutta kotia olis löytynyt.

Täällähän se siis.

Mun elämäni mies asustelee siis terraariossa keskellä mun olohuonetta.

Ja arvaatkaa mitä mun pakastimesta löytyy!

Rottia. Ja taitaa siellä olla vielä pari hiirtäkin.

 

 

 

 

"I would like to write a book which would tell the story of my life and just because when it was ready I could burn it. I could burn my whole past down. I could burn all my memories."

Kolmevuotta sitten sanoin itse noin. Nyt olen tajunnut sen, että minun menneisyyteni tekee minusta sen, kuka olen. On muistoja ihmisistä, jotka olen menettänyt. Muistoja, jotka tekevät kipeää enemmän kuin mikään muu tässä maailmassa. Silti, ilman niitä tapahtumia ja ihmisiä en olisi kokenut sitä rakkautta mitä joitain ihmisiä kohtaan koin.

"Aina kun jotain häviää, aina jotain jäljelle jää. 

Aina kun tuntee ikävää, tietää että omisti jotain tärkeää.

Ei toista voi koskaan menettää, se mitä oli, se jää.

Vaikka ovi on mennyt hetkeksi kii, 

se aukeaa, kerran rakkauden avaimin."

Kaija Koo - Jotain häviää

How wonderful, wonderful world

"Kuinka kauan täytyy ihmisen jaksaa vasten tummaa tulvavettä ponnistaa.

Vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa, sitä kuitenkaan omistaa ei saa."

Kaikkihan me tiedämme, että elämässä on sekä ylä-, että alamäkiä. 

Mutta kuinka pitkään sitä alamäkeä voi yhden ihmisen kohdalla jatkua.

Uskon siihen, että itse olet oman itsesi herra.

Siihen, että itse voit siihen vaikuttaa, kuinka elämäsi kulkee,

kuinka asioihin suhtaudut, ja miten päin asioita katsot.

Joskus vain eteen tulee asioita,

joista niitä hyviä puolia on aika helvetin vaikea nähdä.

Mitä hyvää on siinä, että perheenjäsen, olkoon se sitten poika- tai tyttöystävä,

isä tai äiti, veli tai sisko, on väkivaltainen?

Tai siinä että alkoholista on tullut sinulle tai jollekulle läheisellesi ongelma?

Huumeriippuvuus?

Hyväksikäyttö?

Kuinka näitä asioita voi katsoa, ja kuinka niistä voi löytää mitään positiivista.

Ehkä sinusta joidenkin vaikeiden asioiden takia kasvaa kenties vahvempi ihminen,

mutta millä hinnalla?

Entäs jos kaikki edellinen sattuu yhden ainoan ihmisen kohdalle.

Vieläpä jos kyseessä on nuori.

Siinäpä vasta lähtokohdat tasapainoiseen elämään, 

jota kaikilta nykyisin tässä hyvinvointivaltiossa tunnutaan edellyttävän.

Jos voimasi eivät vain yksinkertaisesti riitä

koulussa tai työssä käyntiin,

olet yhteiskunnan luokittelun mukaan automaattisesti sitä pohjasakkaan,

muiden verorahoillä elävä pummi.

Mutta kaikki hyväosaiset, oletteko päivääkään kulkeneet näiden ihmisten kengissä?

Olisitteko siinä samassa pisteessä, jos olisitte kokeneet ja käyneet läpi kaikki nämä samat asiat,

tai edes yhden niistä?

Itse saan olla onnellinen, että kaikki tuo ei ole omaan niskaani kaatunut,

vaikka osani olen saanut minäkin.

Niinkuin joku viisas on joskus sanonut:

"Älä tuomitse minua, et ole kulkenut päivääkään kengissäni, 

nähnyt mitä minä olen nähnyt tai kokenut mitä minä olen kokenut."

Minulta kysyttiin tänään, että mikä minua vaivaa, onko kaikki okei?

Vastasin että ihan tarpeeksi ok.

Sain takaisin naurahduksen ja kommentin:

"Onko hiukset huonosti, vai katkesiko kynsi?"

Sivuutin tämän vain sanomalla.

"Kuulehan, jos minä antaisin tuollaisten asioiden vaikuttaa minun mielialoihini,

en tässä elämässä kovin kauaa jaksaisi.

Jos sinä tietäisit, mitä minulla on mielen päällä, et sinä kovin kauaa kestäisi edes kuunnella."

Näillä mennään tänään. Mietin sitä, miten joidenkin ihmisten kohdalle

sattuu kaikki paha, mitä maa vain päällään kantaa.

Jotkut selviävät helpommalla.

Mietin joidenkin ihmisten naiviutta,

ja toisten ihmisten kykyä käsittää asioita, joita ei toivoisi kenenkään tarvitsevan kohdata.

"I just wanna close my eyes and put my hands on my ears 

to stop it from getting in.

I already know the world is bad,

but I'm not sure can I stand knowing it's really worse."

Koko kuva

"Mä paljastan silmät, 

joskus mun sielua peilanneet.

Mitä näät se totta on,

kaikki on.

Mä paljastan korvat 

ja kaiken sen minkä ne on kuulleet.

Kuulen sen minkä tahdon, 

niin se on.

Ymmärräthän varmasti sen,

että täs on kaikki mihin tuun koskaan pystymään.

Tekemällä musta ei saa

mitään parempaa, jalompaa.

Ymmärräthän sen että näit

jo melkein koko kuvan ja tulet ehkä pettymään.

Varmistin vain,

kun vieläkin me tässä seisotaan.

Kohta näet mun huulet,

jotka on kauheita huutaneet,

väärällä hetkellä vaienneet 

- minkäs teet.

Aivan pian näät puutteet,

joita on kuoret peitelleet.

Et oo huono ihminen 

- jos pois meet.

Ymmärräthän varmasti sen,

että täs on kaikki mihin tuun koskaan pystymään.

Tekemällä musta ei saa

mitään parempaa, jalompaa.

Ymmärräthän sen että näit

jo melkein koko kuvan ja tulet ehkä pettymään.

Varmistin vain,

kun vieläkin me tässä seisotaan."