"Aurinko ei laske, ei laske milloinkaan."

Asuin ennen lastenkodilla. 

Sitä kuulee monenlaisia juttuja, millaista siellä on.

Ei sen paikan nimeä edes sanota ääneen.

Lastenkoti.

Laitos.

Lapsia, jotka eivät pärjää kotona.

Nuoria, jotka ovat hölmöilleet elämänsä pilalle.

vai

Lapsia ja nuoria, 

joiden elämän kodin olot ovat pilanneet?

Ehkä lastenkoti onkin paikka jossa elämä

yritetään kursia takaisin kokoon palasista,

jotka kotona on revitty hajalle.

Ehkä se ei ole se kauhea tabu, joka on niin kauhean vieras asia.

Ehkä se on se paikka, jonka pitäisi saada paljon enemmän kiitosta ja arvostusta osakseen.

Se on paikka jota ilman en olisi tässä.
Jota ilman en osaisi arvostaa tätä maailmaa.
Enkä tietäis tämän maailman epäreiluimpia puolia.
Vääryyksiä, heitä kohtaan, jotka niitä vähiten ansaitsisivat.

Kun muutin lastenkodille, en puhunut vanhemmilleni aikoihin.
En ollut missään yhteydessä,
silloin tällöin kuulin terveisiä ohjaajien välittämänä.
Kuitenkin, kun täytin seitsemäntoista, muutin isäni luo.
Se on yksi niistä harvoista asioista jota elämässäni kadun.
Silloin, nuorta tyttöä houkutteli kuitenkin suuresti se mahtava asia
-VAPAUS-
Isäni lupasi että viikonloput saan mennä miten haluan.
Verrattunu lastenkodin tiukkoihin sääntöihin tämä houkutteli suunnattomasti.
Lisäksi saisin isältäni rahaa jos muuttaisin hänen luokseen.
Ja niinhän minä teinkin.

Silti
jokapäivä
 kadun.

Sen jälkeen kun olin muuttanut "kotiin"
ehdin asua siellä kaksi kuukautta
ennen kuin eräs lastenkodin ohjaaja teki lastensuojeluilmoituksen.
Soitin hänelle ja kysyin:
"Oonko mä hölmöilly jotain?"
"Ei. Et sä ole."
Se oli mun isä joka oli hölmöilly.
Mikä ei tullut yllätyksenä.

No. Ei sosiaalitoimen työntekijät kuitenkaan mitään asialle tehneet.
"Sä oot kohta kahdeksantoista. Ei riitä perusteet sijotukseen. 
Mutta onko sun isä nyt lyönyt sua vähään aikaan?"
Niinpä niin. Se ilmeisesti taas tarvittaisiin, että sijoitus tehtäisiin.
Tämä on se asia jota et Suomen valtion toiminnassa tajua.
Miksi se paha pitää ensin tapahtua, ennen kuin asialle tehdään mitään?
Ennen kuin se otetaan vakavasti?
Itseni kohdalla asian vielä ymmärrän; olenhan 'iso tyttö' jo.
Mutta kuin samalla tavalla kohdellaan myös pieniä lapsia.
Pieniä lapsia laitetaan koteihin, joissa varmaksi tiedetään olevan epäedulliset kasvuolosuhteet.
If it was up to me, I would go to give a hug to all those kids I used to know.
And first of all,
I would even try to make them smile the way they did when they lived in the kids home.
And when I grow up
(if that ever happens)
I wanna do something remarkable to help them.

Lopuksi vielä. 

Juha Tapio - Aurinko Ei Laske