Kaunis päivä

Hyvää syntymäpäivää rakas pikkusiskoni.
Olit kaksi vuotias kun ensimmäisen kerran näin sinut.
Kolme vuotias kun viimeisen.
Tänään olet viisi vuotias.
Paljon onnea, sinne jonnekkin.
Kuinka toivoisinkaan että voisin sulkea sinut nyt syliini.
En voi. Silti, toivotan onnea, ja paljon enkeleitä.
Kyllä sinä pärjäät.
Jatkan taistelua täältä käsin, ehkä jonain päivänä,
saan taas nähdä sinut, ottaa syliin, ja kertoa kuinka paljon rakastan.

Viimeiset reilut kaksi vuotta olen
tämän tytön ja hänen pikkusiskonsa
puolesta taistellut
sekä sosiaaliviranomaisia, että
poliiseja vastaan.
Jonain kauniina päivänä se palkitaan.
Jonain päivänä jolloin paistaa aurinko,
tai sataa lunta taivaan täydeltä.
Se päivä on kaunis.


"I was her number one, she told me so.
And she still means the world to me,
just so you know, so be careful
when you hold that girl.
Time changes everything life must go on,
but it's still hard to give her away.
I loved her first, I held her first,
and a place in my heart will always be hers.
From the first breath she breathed,
since she first smiled at me,
I knew the love of a sister runs deep."

Rakkaudella, olen täällä, aina.

Hänen maalaamansa kuva on seinällä.
Edelleen.
Vaikka asuinpaikkani on muuttunut,
on tuo kuva kulkenut mukana.
Siirtynyt asunnosta toiseen,
herättänyt monissa monia kysymyksiä.
Siinä se on, sänkyni vieressä seinällä,
kehyksissä.
Siinä on selvästi kaksi vuotiaan tytön
maalaama sydän.



"I wish she can be anything that she wants to,
I wish she can laugh and play
with her dolls and games
Just like all little girls should get to do."

Rakkaudella, Isosisko.