Rakastuin juuri äsken. Rakastuin miun tyynyyn.
Lähdin puoli yhdeltä, ja olin kotona puoli neljältä.
Suoraan sänkyyn. Nyt ei kyllä jostain syystä enää edes väsytä.
Olin siis töissä, en baarissa. Tuli hälyytys ystävältäni lähteä hänen vänkärikseen.
Sinne siis. Edellisessä tekstissä mainitsemani kalja, vaihtuikin kupilliseen kahvia.
Käy minulle vallan mainiosti.
Ajellessa on hyvää aikaa jutella.
Vaikka nostankin myös mustan huumorin kunniaan,
tuli sen lisäksi juteltua myös vähän syvällisemmin.
Meillä on kaksi yhteistä tuttua, joille alkoholista on tullut ongelma. Kaksi täysin erilaista tapausta.
Toisella ongelma on lievempi ja jollain tasolla ymmärrettävissä ja selitettävissä.
Toisella ongelma on täyttä pelleilyä ja hauskanpitoa, joka on mennyt jo kontrollin rajojen yli.
Vaikka toisen henkilön alkoholinkäytön joissain kieroissa mieleni sopukoissa pystynkin ymmärtämään,
ei se tarkoita sitä että sen hyväksyisin. Kyseessä on 25 vuotias mies. Täysi-ikäinen, siis täysin vastuussa itsestään ja omista tekemisistään. Käytiin viemässä tämä tapaus kaverinsa luota kotiin töiden jälkeen. Vasemmassa kädessä kaljakontti, jossa jäljellä oli kolme olutta. Oikeassa 0,5l viinapullo. Pohjalla ehkä sentti jäljellä. Olkoot. Vielä muutama viikko sitten mitään ei olisi ollut jäljellä, ja juomia olisi juotu tuplasti enemmän. Vielä muutama viikko sitten tämä sama tilanne olisi nähty joka päivä. Nyt vain kerran viikossa. Hitaasti, mutta varmasti. AA:sta on selvästi apua. Tällä ihmisellä menneisyys ei ole niitä valoisimpia, ja juominen ei ole hauskan pitoa. Ei. Se on lähinnä pään ja ajatusten nollaamista. Ajatuksissa kun joka hetki pyörittelee vanhoja virheitä, ymmärrän kyllä, että aina sitä ei jaksa. Joskus ne ajatukset on saatava sieltä pois. Sitä vain en hyväksy, että keinona tähän on alkoholi. Mutta niinkuin sanottu - hitaasti, mutta varmasti. Edistyksen huomaa kyllä ja tahtoakin löytyy.
Toinen tapaus on alaikäinen tyttö. Kaunistelematta täysi idiootti. Tuntuu välillä, että se järki ei paljon päätä pakota. Äly hoi, älä jätä! Kaiken huippuna oli sairaalareissu pari viikkoa sitten. Vatsahuuhtelu. Luulin jo, toivoin, että siinä vaiheessa olisi hälyytyskellot soineet. Mutta ei. Sama tahti jatkuu. Parin päivän hidastuksen jälkeenkin. Välillä tuntuu, että ei itseä kiinnostaisi olla edes tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa, parhaita ystäviä emme ole, mutta on vain yritettävä ajatella, että kaveria ei jätetä.
Mutta kun oma kontrolli pettää totaalisesti, ei muidenkaan mielipiteet siinä vaiheessa paljoa vaikuta. Ihmettelen suuresti, että lastensuojeluilmoitusta ei tehty. Tai jos tehtiin, sitä ei otettu vakavasti. Jälkimmäinen vaihtoehto ehkä todennäköisempi. Kun asiasta sanoo vastaus on: "Älä jaksa, mä vaan pidän hauskaa, ei mulla muutakaan tekemistä ole." Jos jotain muuta tekemistä yrittää keksiä, niin ei varmasti kelpaa. Myöhemmin inistään kun ei ole rahaa, voisitko lainata vähän?? Voin käydä kaupassa, ostaa suoraan ruokaa jääkaappin. JOSKUS voin näin tehdä. Mutta ei, ei kelpaa. Pitäisi saada rahana käteen. Ei jää pienintäkään epäilystä mihin rahat menisivät. No, neiti on hyvä ja hoitaa sitten itse omat asiansa, kun niin hyvin tuntuu onnistuvan. Turha on tulla myöhemmin apua anelemaan. Ei tipu. Ei ennen kuin elämä on kuosissa. Siinä en voi enää auttaa.
Ei elämä voi aina olla pelkkää hauskan pitoa. Ripaus hauskuutta sinne tänne, but life's not a joyride.
Ei ole merkitystä mitä osaa tehdä, jos niin ei kuitenkaan tee.
Sain kuulla tänään, että minulla on iso mieli. Ilman sen kummempia selityksiä. Niin kai.
Huomenna ajattelin istua iltaa erään ystäväni kanssa,
pitkästä aikaa jos ottaisi vaikka pari lasillista viskiä.
Huomenna voisin itse pitää vähän hauskaa.
Sleep tight, don't let the bedbugs bite.
I'm not alone tonight. ♥
Lähdin puoli yhdeltä, ja olin kotona puoli neljältä.
Suoraan sänkyyn. Nyt ei kyllä jostain syystä enää edes väsytä.
Olin siis töissä, en baarissa. Tuli hälyytys ystävältäni lähteä hänen vänkärikseen.
Sinne siis. Edellisessä tekstissä mainitsemani kalja, vaihtuikin kupilliseen kahvia.
Käy minulle vallan mainiosti.
Ajellessa on hyvää aikaa jutella.
Vaikka nostankin myös mustan huumorin kunniaan,
tuli sen lisäksi juteltua myös vähän syvällisemmin.
Meillä on kaksi yhteistä tuttua, joille alkoholista on tullut ongelma. Kaksi täysin erilaista tapausta.
Toisella ongelma on lievempi ja jollain tasolla ymmärrettävissä ja selitettävissä.
Toisella ongelma on täyttä pelleilyä ja hauskanpitoa, joka on mennyt jo kontrollin rajojen yli.
Vaikka toisen henkilön alkoholinkäytön joissain kieroissa mieleni sopukoissa pystynkin ymmärtämään,
ei se tarkoita sitä että sen hyväksyisin. Kyseessä on 25 vuotias mies. Täysi-ikäinen, siis täysin vastuussa itsestään ja omista tekemisistään. Käytiin viemässä tämä tapaus kaverinsa luota kotiin töiden jälkeen. Vasemmassa kädessä kaljakontti, jossa jäljellä oli kolme olutta. Oikeassa 0,5l viinapullo. Pohjalla ehkä sentti jäljellä. Olkoot. Vielä muutama viikko sitten mitään ei olisi ollut jäljellä, ja juomia olisi juotu tuplasti enemmän. Vielä muutama viikko sitten tämä sama tilanne olisi nähty joka päivä. Nyt vain kerran viikossa. Hitaasti, mutta varmasti. AA:sta on selvästi apua. Tällä ihmisellä menneisyys ei ole niitä valoisimpia, ja juominen ei ole hauskan pitoa. Ei. Se on lähinnä pään ja ajatusten nollaamista. Ajatuksissa kun joka hetki pyörittelee vanhoja virheitä, ymmärrän kyllä, että aina sitä ei jaksa. Joskus ne ajatukset on saatava sieltä pois. Sitä vain en hyväksy, että keinona tähän on alkoholi. Mutta niinkuin sanottu - hitaasti, mutta varmasti. Edistyksen huomaa kyllä ja tahtoakin löytyy.
Toinen tapaus on alaikäinen tyttö. Kaunistelematta täysi idiootti. Tuntuu välillä, että se järki ei paljon päätä pakota. Äly hoi, älä jätä! Kaiken huippuna oli sairaalareissu pari viikkoa sitten. Vatsahuuhtelu. Luulin jo, toivoin, että siinä vaiheessa olisi hälyytyskellot soineet. Mutta ei. Sama tahti jatkuu. Parin päivän hidastuksen jälkeenkin. Välillä tuntuu, että ei itseä kiinnostaisi olla edes tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa, parhaita ystäviä emme ole, mutta on vain yritettävä ajatella, että kaveria ei jätetä.
Mutta kun oma kontrolli pettää totaalisesti, ei muidenkaan mielipiteet siinä vaiheessa paljoa vaikuta. Ihmettelen suuresti, että lastensuojeluilmoitusta ei tehty. Tai jos tehtiin, sitä ei otettu vakavasti. Jälkimmäinen vaihtoehto ehkä todennäköisempi. Kun asiasta sanoo vastaus on: "Älä jaksa, mä vaan pidän hauskaa, ei mulla muutakaan tekemistä ole." Jos jotain muuta tekemistä yrittää keksiä, niin ei varmasti kelpaa. Myöhemmin inistään kun ei ole rahaa, voisitko lainata vähän?? Voin käydä kaupassa, ostaa suoraan ruokaa jääkaappin. JOSKUS voin näin tehdä. Mutta ei, ei kelpaa. Pitäisi saada rahana käteen. Ei jää pienintäkään epäilystä mihin rahat menisivät. No, neiti on hyvä ja hoitaa sitten itse omat asiansa, kun niin hyvin tuntuu onnistuvan. Turha on tulla myöhemmin apua anelemaan. Ei tipu. Ei ennen kuin elämä on kuosissa. Siinä en voi enää auttaa.
Ei elämä voi aina olla pelkkää hauskan pitoa. Ripaus hauskuutta sinne tänne, but life's not a joyride.
Ei ole merkitystä mitä osaa tehdä, jos niin ei kuitenkaan tee.
Sain kuulla tänään, että minulla on iso mieli. Ilman sen kummempia selityksiä. Niin kai.
Huomenna ajattelin istua iltaa erään ystäväni kanssa,
pitkästä aikaa jos ottaisi vaikka pari lasillista viskiä.
Huomenna voisin itse pitää vähän hauskaa.
Sleep tight, don't let the bedbugs bite.
I'm not alone tonight. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti